Missä se motivaatio oikeen on?!?!

Nyt on neljä viikkoa menty BodyCampin ohjeilla mutta missään ei näy eikä kuulu. Enkä voi nyt yhtään syyttää ohjeita, kyseistä firmaa, enkä edes saliohjelmaa, sillä vika piilee juurikin minussa. Nyt ei vaan lähde käyntiin, ei sitten millään.

Fiilis on usen  tämä! Kuvakaappaus @tikisofficial -Instagram-tililtä

Kun ruokavalion kanssa menee hyvin niin salille en "ehdi". Ja kun käyn salilla niin sitten se ruokavalio alkaa lipsua. Miten hemmetissä tää voi olla niin vaikeeta?!?!

Yksi niistä harvoista kerroista kun olen salille päässyt (lue mennyt) treenaamaan.

Mä tiedän tasan tarkkaan mitä haluan. Vaihtaa läskiä lihaksiin ja tuntea iloa epätoivon sijaan kun ahtaudun farkkuihin. Tai mekkoihin. Tai paitoihin. Oikeestaan mihin muuhun kuin jumppahousuihin tai verkkareihin. Tällä hetkellä mun pukeutumiskoodina on mitä vaan mahtuu päälle ja villasukat. Ah, mä oon niin kuuma!!!

BOOM!!! My thoughts exactly... Kuvakaappaus @weightlossvideos -käyytäjän Instagram -tililtä.

Mutta missä se mun motivaatio piileksii vaikka tahtoa olis ja tavoitteet selkeät. Missä on mun selkäranka pysyä ohjeissa? Ja kun ruokavaliossa ei edes ole mitään mistä mä en tykkäisi. Helppoa ja nopeeta ja ennenkaikkea hyvää ruokaa. Miksi, oi miksi mä haluan niitä herkkuja enkä vaan  pysty sanomaan ei?

Aamupala. Tosi hyvää. Oikeesti.

Kaikilla muilla tuntuu olevan niin helppoa. Joo ei varmaan aikuisten oikeesti ole, mutta siltä musta tuntuu. Tää on ihan perseestä taistella itseään vastaan kun aina tietää häviävänsä sille sisäänrakennetulle syöpölle sokerihiirelle. Ei jaksa eikä halua enää voivotella ja vetää vatsaa sisään, mutta kun ei osaa lopettaa mässäilyä.

Rentouttavaa herkutella töissä töiden lomassa...palkintohan tää on kun on niin ahkera, eikö?

Kaksi viikkoa menee aina hyvin, sitten se loppuu. Seuraavat kaksi viikkoa menee päin mäkeä ja aina torstaista sunnuntaihin mä vannon että "maanantaina alotan ihan tosissani!".

No niin. Tästä vähän ääntä kohden. Itseasiassa muuta en tuosta tällä hetkellä haluais kuin tuon punaviinin...

Sitä oikeaa maanantaita TOSISSAAN odotellen...AIKUISTEN OIKEESTI.

Vähän Fätnesstä

Pientä repeilyä :D En tiedä onko teille tuttu toi Fitnesspäiväkirjat...itse olen katsonut silloin tällöin ja nyt bongasin ToosaTV:n hauskan version tästä ohjelmasta.

http://www.iltasanomat.fi/toosatv/art-1440376396358.html

Joskus on vaan pakko nauraa tälle kaikelle :)

Vanhan herättelyä...

Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt edellisistä kirjoituksista. Ja monta kiloa on tullut lisää runkoon. Beastmode on ollut aika Softmode. Sohvalla on viihdytty herkut kainalossa ja ainut liikunta mitä on tunnollisesti tullut harjoitettua on omat liikuntaohjaukset ja pakollinen pyöräily paikasta A paikkaan B. Kesä on mennyt hujauksessa työn parissa kovalla kiireellä, oma itse on unohtunut taka-alalle ja hyvinvointiin (niin siihen henkiseen kuin fyysiseenkin) on panostettu hävettävän vähän, jos edes sitäkään.

Kuukausi sitten tein päätöksen että kun syksy alkaa ja saan enemmän sitä kullanarvoista "omaa aikaa", niin  alkaa kuntoilu. Sekä ruokavalio. Bongasin facessa hyvältä kuulostavan tarjouksen ja nappasin siihen heti kiinni. Ostin BodyCampilta 24 viikkoa kestävän Ms. Fitness/Bikini Body Challengen. Aloitus on ensi viikon maanantaina 7.9. Jännittää. Tämän jälkeen kun olen aihetta googlaillut ja vaikka mitä niin olen tietysti löytänyt myös niitä huonoja kokkemuksia kyseisestä firmasta, ja tämä on saanut mieleni horjumaan. Olenko mä nyt tehnyt tyhmästi hetken mielijohteesta? Olisko pitänyt valita paremmin? Olenko mä ihan kusessa? Auttaako mua sittenkään kukaan? Ajatukset pyörii kehää mielessä. Siksi mä varmaan ajattelin myös kirjoittaa tänne uudestaan.

Lopputuloksena on, että olen tästä jo maksanut, joten kiltisti (ja edelleen innokkaana) odotan ohjelmia tippuvaksi foorumiin ja tätä "uutta elämää" alkavaksi. Toivon että kaikki menisi hyvin, ruuat maistuu ja kuntosaliohjelmat on hyvät (lue tehokkaat) ja alkaisi oma peilikuva tuntua hyvältä. Sama se vaikkei kaikki menisi täydellisesti, kunhan vihdoin oppisi jotakin, mukaanlukien edelliset yritykset ja virheet. Ja ennenkaikkea osaisi olla itselleen lempeä!

Bikinifitness-kisat ei mua kiinnosta, siis itse kilpaileminen. Mutta arvostan sitä kovaa työtä mitä jokainen näistä urheilijoista tekee sen oman kuntonsa eteen. Ja haluan itse olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja omata niitä lihaksia vähän näkyvämmin mitä nyt. Ja haluan lakata haukkumasta itseäni!! En enää halua olla itse syy omaan huonoon itsetuntoon.

Tämä viikko on tullut ahmittua kaikkea herkkua, juurikin siksi että pian niitä ei enää saa. Mutta ei se haittaa. Tämänkin ajatuksen soisi muuttuvan niin, että ei sillä etten saisi vaan siksi koska en halua, ei vaan tee mieli. (Tähän kohtaan omaa ivallista naurua...NIIN VARMAAN!!) Pieni herkuttelu on aina sallittua, se rajan vetäminen vaan on paljon vaikeampaa.

Jotenkin tuntuu että jos kirjoitan aiheesta tänne niin olen jollain tavalla velvollinen myös pitämään päätöksen ja repsahduksia tulee vähemmän koska onhan se "noloo jos en nyt tätä saa pidettyä kun kaikki tietää asiasta!!" haha, sehän vaatisi että joku lukisi näitä mun juttuja :D Kunhan jorisen ajatuksia ylös ja saisin oman motivaatiotason pysymään ylhäällä.

Tilaajan iloja!

Mä sitten niin rakastan rakastan rakastan lehtiä!! Melkeinpä kaikenlaisia lehtiä. Mutta eniten tulee varmaankin luettua erinäisiä treenilehtiä, mm. Fit, Me Naiset Sport, KuntoPlus, Bodytreeni, Fit Laihdu, KG....ja yks aika lemppari on Kauneus ja Terveys.

Uusin Bodytreeni...ihan uusi tuttavuus mulle.

 

Mä en juurikaan pidä lehtimyyjistä, mutta duuninsa kullakin. Enkä kyllä ikinä osta niiltä mitään...en osaa sanoa miksi, en vaan tykkää kun ne luettelee kaiken yhteen pötköön ja vaikka ties mitä luvataan ilmaiseksi ja sit kuitenkin joudut maksaan vaikka ja mistä. Mutta netissä kyllä seikkailen jos sattuu joku hyvänkuuloinen tarjous. Tai just viime kirjamessuilta tuli tilattua juurikin Me Naiset Sport sekä Ruoka ja Viini -lehdet.

 

Mutta melkeinpä niihin tarjouksiin tarttuu nimenomaan niiden tilaajalahjojen takia :) I know, olen materialisti, myönnän. Mutta ei niitä aina vaan pysty vastustamaan. Enkä pystynyt tälläkään kertaa, hehe...

 

Menin sitten tilaamaan Kunto Plussan ihan vaan sen takia että saisin Kari Traan urheilutopin ja -caprit. Ja tänään ne sitten tuli!! Jee jee!

 

Oikeen malliposeeraus :D

Tukka hyvin kaikki hyvin...vai miten se menikään. En kyllä sitte osaa kattoa tohon kameraan yhtään!

Ja pakollinen Belfie.

 

Molemmissa on noita kivoja perhosia ja toppi on oikeesti paljon kirkkaampi pinkki kuin kuvassa. Materiaali on sellasta ihanaa pehmeetä ja joustavaa trikoota. Mä olin fiiliksissä että noita housuja vois käyttää salillakin kun ei näy läpi, mutta avokki käski vähän pyllistää ja heti osasi sanoa millaset alkkarit mulla oli. Eli ei salille. Mutta kivat kotikalsarit, niinkuin samainen avokki mun leggareita nimittää. Ihana mies <3

 

Mutta en voi kuin suositella Kari Traan tuoteita, kannattaa ainakin tilata lehti jos vaan saa näitä "ilmaiseksi" kyytipoikana :D

Älä laihduta!

Muutamasta blogista olen lukenut Syömishäiriöliiton blogihaasteesta, joka on saanut alkunsa kansainvälisestä Älä laihduta –päivästä jota vietetään tiistaina 6 toukokuuta. Muutamilla paikkakunnilla järjestetään tapahtumia tähän aiheeseen liittyen, joten kannattaa käydä katsomassa täältä josko ne osuisivat juuri sinun kaupunkiisi.

Aion nyt tarttua itsekin tähän aiheeseen, sillä se on aihe jonka ympärillä omat ajatukset pyörivät joka päivä, jokaisen treenin ja jokaisen suupalan yhteydessä. Laihduttaminen. Minä laihdutan. Minä yritän laihduttaa. Minä laihdutin, mutta lopetin kun ei siitä tullut mitään. En ole laihtunut vähään aikaan. Haluan laihtua. Aion laihtua! Minähän laihdutan ja näytän kaikille! Onko tuttuja hokemia, joita toistat itsellesi? Onko tuttuja ajatuksia joita toistat pään sisällä samalla kun katsot salin peilistä miten se haba pullistelee ja liikkuu kun teet hauiskääntöjä? Mietitkö näitä asioita kun katsot itseäsi peilistä aamulla ja yrität miettiä mitä laitat päällesi, mikä näyttäisi hyvältä tässä kropassa?

 

Minä mietin. Joka kerta. Tuntuu, että mun elämä pyörii tällä hetkellä pakkomielteisesti laihtumisen ja lihaksikkaamman vartalon ympärillä. Mä haluan paljon, mutta oiskohan mahdollista saavuttaa tavoitteita ilman laihduttamista? Pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, että mun on PAKKO? Kuka mut pakottaa siihen? Minä itse vai mun puoliso/perhe/ystävät? Sosiaalinen media? Miksi meidän tulisi kaikkien olla laihoja/lihaksikkaita/pitkiä/brunetteja?

Jenni kertoo täällä mun mielestä erittäin hyvin siitä, miten meidän tulisi lopettaa oman kehon vihaaminen, haukkuminen ja vertaaminen muihin. Olen samaa mieltä, mutta silti syyllistyn siihen itsekin. Vertaan itseäni muihin ja mietin miten minäkin haluan kapeammat reidet ja pienemmän vatsan. Miten epäreilua!! No ei se kyllä ole jollei syö terveellisesti. Okei, sitten mä alan laihduttaa! Ja tästä taas jatkuu se ihana oravanpyörä....Itsensä vihaaminen à vertaaminen muihin à huono itsetunto à laihduttaminen à mässäily à itsensä vihaaminen.....jne jne.

 

On paljon helpompaa tehdä päätös siitä, miten alat kuunnella omaa kehoasi enemmän, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, olla lempeämpi itsellesi ja muuta ihanaa ja hyödyllistä, mutta miten vaikeaa onkaan pysyä tuossa päätöksessä!! Ihan helv...n!!!! Mä olen hyvä tekemään päätöksiä ja aloittamaan projekteja, mutta todella huono viemään ne loppuun. Ja tämä koskee siis sellaisia projekteja, jota liittyvät minuun itseeni ja omaan hyvinvointiin. Liian usein alan sitten vetämään ihan täysillä ja muuttamaan kaikkea kerralla, jolloin palan loppuun ja sairastun. Siinä sitten makoillaan pari viikkoa kotona, jonka jälkeen liikkumaan lähteminen on äärimmäisen vaikeaa ja se jäätelön pois jättäminen päivittäisestä ruokavaliosta vielä vaikeampaa. Tähän väliin huokaisen syvään.

Luin myös Monnan postausta samasta aiheesta ja mä koin sellaisen pienen valaistumisen. Siis olenhan mä lukenut monesta lehdestä, blogista ja kirjasta näistä aiheista ja tiedän sen kyllä itsekin että pitäisi vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen, mutta blaa blaa blaa...jälleen kerran helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siis mun valaistuminen...että niin, MIKSI mun on niin sairaan vaikeeta hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? MIKSI mä muistan että olen tyyliin ”koko ajan” ollut jonkinlaisella dieetillä/kuurilla tai ainakin vimmatusti taistellut kohti ”laihuutta ja parempaa elämää”. Ja siis yläasteajoista lähtien ajatukset on pyörineet painon ympärillä enemmän tai vähemmän. MIKSI näin on, vaikka mun elämä on kuitenkin ollut tunnerikasta ja hyvää, mulla on aina ollut ystäviä, kavereita, perhe on AINA ollut tukena, sosiaalinen elämä on ollut hyvää ja välillä sitä on jopa liiaksi, että pieni rentoutuminenkin voisi tehdä hyvää. Siis hitto MIKSI?!

 

Tähän on kaksi vastausta. Ensimmäinen on koulukiusaaminen. Lievä sellainen, mutta kuitenkin. Ala-asteella kävi yhtäkkiä niin, että mä en enää kelvannut (tai jotain) mun hyvälle ystävälle ja sen jälkeen alettiin haukkua ja nimitellä. Itselläni oli kuitenkin hyvä kaveri kenen kanssa hengailla, mutta eipä se ole sama kuin se bestis joka kääntää selkänsä. Noh, anyway. Alkoi lyhyt ajanjakso jolloin olin yksi luokan niinsanotuista hylkiöistä, vaikka itse olin aina kaikkien kaveri. Toki supinaa oli jonkinlaista, mutta en ikinä lähtenyt haukkumisiin ja kiusaamiseen mukaan. Ala-aste vaihtui yläasteeksi ja ajattelin että se on uusi alku. Mutta pienellä paikkakunnalla on pienet ympyrät ja toki harrastepiireissä sana kiersi ja haukkumanimet löysivät tiensä koulunpihalle jälleen. Tätä ei toki kauaa kestänyt sillä sain uudet ystävät ja kaveripiirin ja viimeistään poikaystävä sai aikaan muutoksen, jolloin en sitten ollutkaan enää niin...niin mitä? Lihava? Tyhmä? Ruma? En tiedä, mutta haukkumanimet loppuivat. Mutta tästä on jäänyt arvet ja ne on mulla ikuisesti. Olen jopa puhunut tästä parin ns. Kiusaajan kanssa ja he eivät edes tienneet kiusanneensa. ”Sehän oli vaan sellaista lasten suunsoittoa ja leikkiä!”. Niinpä, no ei ollut mulle. Ja vaikka ulkoapäin monesti vaikuttaa siltä että toisella on kaikki hyvin, ne asiat mitä kantaa sisällä on aikamoiset ja painavat. Hauskinta on se, että kun katson vanhoja valokuvia en edes näytä isommalta tai rumemmalta kuin muut tytöt, ihan tavalliselta lapselta ja nuorelta!!! Miten se omakuva voikaan vääristyä muiden takia. On vaikea uskoa peilikuvaa kun muut väittävät sinun olevan jotakin muuta kuin mitä itse näet peilistä. Ajan myötä alat uskoa niitä kiusaajia, etkä itseäsi.

 

Toinen asia on ne terveelliset elämäntavat. Niistä on vaikea pitää kiinni kun houkutuksia on paljon. Siis todella paljon. Olen niin perso makealle ja suolaiselle ja yksinkertaisesti rakastan ruokaa! En vain ole löytänyt elämässäni sitä hyvää tasapainoa terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä. Minä soudan ja huopaan hienosti ja tottuneesti ääripäästä toiseen. Joko syön ja herkuttelen ihan huolella, tai sitten laihdutan ja punnitsen syömiset. Sitä luulisi että tässä iässä jo osaisi tehdä ne oikeat valinnat. Mutta niinhän se on että jos se olisi helppoa niin me kaikki tekisimme niin. Niinkuin moneen muuhunkin, terveellisiin elämäntapohin pitää opetella, jos ne eivät ole hallussa. Olen harrastanut koko ikäni vaikka ja mitä, mutta jossain kohtaa (syytän opiskeluaikaa ja jokaviikkoisia bileitä) olen hukannut pallon enkä vielä ole kunnolla saanut siitä otetta. Ja tuo valaistuminen nyt oli se, että minähän HALUAN sen pallon takaisin! En halua laihduttaa, vaan haluan elää terveellisesti ja olla esimerkkinä muille, miten voit saada sen kaiken pienellä tasapainottelulla. Liikuntaa, terveellistä ruokaa ja herkkuja. Kaikkia oikeassa suhteessa ilman dieettejä.

 

Joten lähtekää lenkille siksi että siitä tulee hyvä mieli, ei siksi että se polttaa paljon rasvaa ja laihduttaa. Käykää salilla siksi että keho pysyisi vahvana ja terveenä, ei siksi että sen takia saa täyteläisen takapuolen ja kapean vyötärön koska se laihduttaa. Syökää salaattia ja kunnon kotiruokaa siksi että se on hyvää, ei siksi että se laihduttaa. Ja vaikka teidän pitäisi punnita ne syömiset niin tehkää se siksi että opitte kontrolloimaan annoskokoja ja opettelette sitä terveellistä elämää, ei siksi että se laihduttaa.

Ehkä hieman eksyin aiheesta, ehkä en, mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti sillä tämä on hyvä ja tärkeä aihe ihan kaikille! Tämä(kin) blogipostaus on kirjoitettu raakasuklaata imeskellen, sillä enhän mä laihduta! Loppujen lopuksi, laihduttaminen on niin perseestä!!!

Pääsiäisen viettoa

Niin vaan meni sekin pääsiäinen. Teki kyllä hyvää olla neljä päivää kotona, ilman aamuherätyksiä töihin. Mä nyt vaan olen tällä hetkellä niin täynnä omaa duunia ettei mitään rajaa. On tosi vaikeeta asennoitua töihin kun sitä vihaa. Tai en mä edes tiedä vihaanko...oon vaan todella todella todella kyllästynyt. Mutta yritän mä kyllä jonkun muutoksen eteen tehdä töitäkin ja suunnitelmia on tehty. Usko omaan itseen ja tekemisiin horjuu joka päivä, mutta eiköst ne asiat kesän aikana selkiä. Jotenkin. Toivottavasti.

 

Pääsiäinen siis meni chillatessa. Torstaina päästiin ajoissa töistä kotiin ja kaupassa pyörittiin noukkimassa neljän päivän sapuskat kotiin. Alkuillasta vedin circuitin Womensilla ja loppuilta menikin sohvalla leffoja katsoen (lue torkkuen, meni vähän leffat ohi...).

Perjantaina käytiin porukoiden luona syömässä ja pelailtiin siskojen kanssa lautapelejä ja nautittiin vaan perheen yhteisestä ajasta. Kerrankin. Ja pitkästä aikaa.

Äidin tekemiä sämpylöitä. The Devil-Bunnies

Disney-monopolia

 

Lauantaina nukuttiin pitkään eikä tehty mitään ihmeellistä. Tuli vähän lueskeltua ja siivoiltua, taisinpa jopa nukkua päikkärit. Päivällä avattiin grillikausi ja oikeen syötiin pihalla. Oli muuten hyvää J Iltasella poikettiin parin kaverin luona munarundilla. Eli siis vietiin suklaamunia pääsiäisen kunniaksi. Taidettiin jopa katsoa joku todella huono leffa illalla...

Huimat grilliherkut :)

Varhaisperunoita. Mä löysin sydämen ja esittelin sen avokille meidän rakkauden merkkinä. Avokki antoi rakkauden merkille uuden merkityksen...

 

Sunnuntai alkoi aamulenkillä kaverin kanssa Lähdepellon pururadalla. 6km kävelyä, hölkkää ja mäkivetoja. Habailtiin me ihan vähän myös pururadan varrella olevalla kuntopisteellä J Ihanan lämmintä ja aurinkoista. Tuli muuten nähtyä elämäni ensimmäinen ELÄVÄ käärme, noin niinku vapaana luonnossa. Ja voin sanoa että olisin voinut kyllä elää loppuelämäni ilman tuota näkyä. Hyi hitto miten mä inhoan kaikkia käärmeitä ja ötököitä ja hyönteisiä...siis mä INHOAN!

 

Mäkivetoja

Pururadan kuntosali

 

Aamulenkiltä pääsin aamiaispöydän kautta pesistreeneihin, avasimme ulkokauden ja saatiin niin niin nätti päivä ekoille ulkotreeneille. Arska paistoi ja jossa vaiheessa tuli housun lahkeet käärittyä polviin. D-vitamiinia tänne kiitos, sitä olikin jo kaivattu! Kotona valmistettiin edellispäivän jämistä pyttipannua. Varhaisperunoista J ihan toimiva setti. Illalla kävin ohjaamassa bodypumpin ja tarkoitus oli mennä saunaan, mutta kaveripariskunta pönkesi yllärikylään ja pikkusisko tuli yökylään samalla ovenavauksella. Tehtiin sitten lettuja illalla. Vinkkinä sanon että paistakaas letut kookosöljyssä, oijoi ku namia!

 

I <3 Polar

Uskomaton kulutus!!!

Nami-nami lettuja

mmmmmmmmm....

I <3 lätyt

 

Maanantaina menikin aamu nopeeta kun herättiin myöhään (ah autuutta). Pelailtiin vähän pleikkaa aamupalaa ennen ja jälkeen. En pelaa juuri koskaan kyseistä peliä, mutta silloin tällöin siitä oikein innostuu, etenkin niistä missä voi pelata kaksikin samaan aikaan. Aamupäivällä oli joogaa äitini ystävän luona, hän opiskelee joogaopettajaksi ja piti meille harjoitustunnin. Yllätyin miten paljon vaati hiljentyä ja keskittyä omaan kehoon ja hengitykseen. Jotkut liikkeet tuntui todella haastavilta, mä kun en ole sitä notkeinta sorttia. Tulipa muistutus venytellä vähän useammin. Okei, PALJON useammin. Ja välillä jopa nousi pieni kiukku että mähän väännän itseni tohon asentoon vaikka väkisin, vaikkei joogassa ole siitä kyse. Ja sitä loppurentoutusta mä rakastan aina. Ihana maata viltin alla lämpimässä pienen rehkimisen jälkeen. Loppupäivä meni kepeästi kotona puuhastellen sisustustikkaita ja lopuksi mentiin vielä kavereille grillaamaan.

 

Joogaa

Muija ite rakennushommissa

Poraaminen on kovaa hommaa...kandee keskittyy :)

Rakennus-siideri Happy Joe ja päivän mietelause.

 

 

Että kevyttä pääsiäistä. Mun piti ahtaa neljään päivään vähän enempi liikuntaa, mutta jotenkin se lipsui enemmänkin rentoutumisen puolelle. Mutta ei haittaa, mä ihan luulen että tein keholleni vaan palveluksen. Lepo ja uni ja rauhallisuus tuli tarpeeseen kun loppuviikko on taas ohjelmaa täynnä.

Sickie suckie....

Miten se onkin aina niin, että kun pääset treenaamisessa vauhtiin niin tuut kipeeksi, ja kaikki jämähtää!! Mulla oli hypersuperkiva treeniviikonloppu tiedossa uuden saliohjelman parissa, mutta eipäs siitä tullutkaan mitään. Perjantaina alkoi töissä tuntua oudolta ja tuli todella huono olo, sellainen inha oksettava fiilis. Tarkoitus oli mennä suoraan salille, mutta sen sijaan laahustin kotiin peiton alle.

 

Kuumehan siinä vielä nousi ja tiesin heti että koko viikonloppu on pilalla. Lauantaina koko kroppaa särki ja nukuin suurimman osan päivästä. Ja illalla en tietenkään saanut enää unta. Niin huono olo ettei tee mieli syödä mitään, joten olen elänyt Jaffalla ja mandariineilla. Ja suklaajäätelöllä, heh. Joo, tiedän, ei kuuluu "dieettiin", mutta kipeenä sitä on syötävä mitä menee alas.

 

 

 

Sunnuntaina oli päivällä ihan ok fiilis, mutta ilta menikin taas sohvalla maaten ja podeten huonoa oloa. Yö meni pyöriessäja osaltaan maaten kylppärin lattialla. Aamulla olin aivan rättipuhkipoikki-väsynyt ja oksetti edelleen joten soitin töihin että jään kotiin. Nyt olen maannut sohvalla ja lueskellut blogeja ja tuijottanut MTV:ltä My Super Sweet World Class -ohjelmaa. Siis hitto mitä daijuja on maailma pullollaan. ja suurin osa jenkeistä ;). Siis ohjelmassa eri-ikäiset nulikat järkkää omia synttäribileitään ja OMG miten jotkut voi ola pikkusieluisia ja itsekkäitä!!! Mutta silti niin viihdyttävää. Tää on vähän kuin katsois jotakin onnettomuutta, et halua katsoa mutta et voi kääntyä poiskaan.

 

Huomenna aion töihin vaikka mikä olisi, en jaksa istua yksin kotona. Ja suuremmalta osin haluan taas SALILLE!! uusi ohjelma olis voimassa nyt vielä kolme viikkoa ja se on nelijakoinen. Olen tehnyt vasta yhden päivän treenin :( Ihan möö! Ja syömisetkin menee ihan persiilleen kun ei ole normia arkea. Tosin en kyllä ole mitään syönyt kun ei maistu...mutta anyway. Kyllähän sitä kroppa polttoainetta kaipaa.

 

Aaaaaivan!! Ihanat ruikkusääret ;)

 

Avokki on sitä mieltä että olen polttanut itseni loppuun ja tämä on kroppani tapa ilmoittaa että pitäisi rauhoittaa tahtia. Mutta enpä tiedä...mullahan jäi puolet treeneistä tekemättä!!

 

No, ainakin on nyt levätty. Kunhan tää paha olo loppuis...

Joo ei kauheesti jaksa siivoo... :D

 

Niin, ja tiedättekö mikä ei ainakaan auta oksettavaan oloon?! Kun poljet aamusta pyörällä työterveyshoitajalle vesisateessa, ja venailet odotushuoneessa 20 minuuttia kun joku istuu kahvilla juoruamassa, VAIKKA on vastaanottoaika menossa! Siinä vaiheessa kun aloin maata niillä tuoleilla niin se respa lähti hakemaan sitä hoitajaa sieltä kahvihuoneesta. Kuulin vaan kun se sanoi että "se on ollut tuolla odottamassa jo todella kauan!" haha :) Niinpä.